Maistoin ensimmäistä kertaa prinsessakakkua kankaanpainokurssin yhteydessä tänä keväänä, kun viereisessä luokassa oli samaan aikaan meneillään kakkukurssi kondiittorin johdolla. Satuin kakkukurssin luokkaan ihailemaan kakkuja juuri, kun kakkuope kertoi heittävänsä kakkunsa roskikseen, jos ei kukaan huolisi sitä. Minä tietenkin huolin ja tarjoilin kakkua seuraavana päivänä kankaanpainokurssin lomassa. Ja kakku oli yllättävän hyvää siihen nähden, että sen päällä oli kerros marsipaania, jota olin siihen saakka kuvitellut inhoavani.

 

Koska kakku ei ollutkaan pahaa, päätin tehdä äidilleni, joka itse asiassa pitää marsipaanista, prinsessakakun äitienpäiväksi. Googlailin ohjeita ja törmäsin vähän kaikenlaisiin keskenään hyvinkin ristiriitaisiin ohjeisiin. Toisissa käskettiin kuorruttaa kakku marsipaanilla tarjoilua edeltävänä päivänä, jotta kakku mehevöityisi, toisissa sanottiin, ettei näin pitäisi toimia, koska marsipaani vettyy. Toisissa kehotettiin kostuttamaan ja toisissa kehotettiin olemaan kostuttamatta lainkaan. Toisissa käytettiin täytteenä kermavaahtoa, toisissa vaniljakreemiä ja joissain vaniljakiisselin ja kermavaahdon yhdistelmää. Itse päädyin melkoiseen sekoitukseen kaikista lukemistani ohjeista. Ulkonäköön on vaikuttanut melkoisesti Frödingenin Prinsessakakku…

Perinteisesti vihreällä marsipaanilla kuorrutettu prinsessa, jonka helmoista valuu hirviölimaa.

Hirviölima johtuu juurikin siitä, että kakkua on kostutettu ja kuorrutus on tehty tarjoilua edeltäneenä iltana. Eli toisin sanoen kakun ulkonäkö on kärsinyt liiasta kosteudesta. Maku sen sijaan minusta paranee, kun kostuketta on riittävästi.

 

OHJE

 

KAKKUPOHJA

3 kananmunaa

pieni kartiolasillinen sokeria

pieni kartiolasillinen perunajauho- (1 osa) ja vehnäjauho- (2 osaa) seosta

1 tl leivinjauhetta

 

Vatkasin sokerin ja kananmunat vaaleaksi vaahdoksi ja kääntelin puuhaarukalla jauhot ja leivinjauheen sekaan. Kaadoin seoksen pienehköön irtopohjavuokaan, jonka pohjalle olin leikannut pyöreän palan leivinpaperia. Vuokaan olisi riittänyt 2 kananmunan taikina. Nyt osa taikinasta jäi yli.

 

TÄYTE

vadelmahillo

pakastevadelmat

 

TÄYTE+PÄÄLLIOSAN KUORRUTUS

2 dl kahvikermaa

1 dl maitoa

½ vaniljatankoa

raastettu sitruunan kuori

1 kananmunan keltuainen

2 maltillista rkl perunajauhoja

½ sitruunan mehu

1-2 rkl sokeria

 

2 dl kuohukermaa

 

Halkaisin vaniljatangon ja kaavin mustan sisuksen puoleen kahvikermasta ja puoleen maidosta. Lisäsin joukkoon vaniljatangon ja sitruunan raastetun kuoren. Kiehautin seoksen ja keitin sitä miedolla lämmöllä noin 10 min. Poistin vaniljatangon ja jäähdytin seoksen kaatamalla sekaan loput kahvikermasta ja maidosta. Vatkasin joukkoon keltuaisen, perunajauhot ja sitruunan mehun ja keitin seosta kunnes se muuttui paksuksi. Siitä tuli hyvinkin paksua. Jäähdytin seoksen ja vatkasin kuohukerman vaahdoksi, jonka sotkin vanilja-sitruunaseokseen puuhaarukalla voimakkaasti sekoittaen. Seos oli edelleen melko tanakkaa, mutta niin kuuluikin olla.

 

Leikkasin kakkupohjan kolmeen osaan. Kostutin alimman kerroksen ½ sitruunan mehun ja veden seoksella. Sivelin sille ohuelti vadelmahilloa ja laitoin hillon päälle pakastevadelmia ja ohuen kerroksen vanilja-kermavaahtoseosta. Keskimmäiselle kerrokselle tein samat jutut. Päällimmäisen kerroksen kostutin ja sivelin sille hieman vadelmahilloa ja laitoin päälle loput (suurin osa) vaniljakermaseoksesta siten, että keskelle kakku syntyi kumpu ja kakku sai pyöreämmän muodon. Tasoitin pinnan ja sivelin vielä kermaseosta hieman reunoille.

 

PÄÄLLINEN

n. 250-300 g vihreää marsipaania

tummaa suklaata

marsipaani ruusuja

 

Pehmitin marsipaanin vaivaamalla sitä hetken. Kaulitsin sen noin 1,5 mm paksuksi pyöreäksi levyksi silikonisen leivinalustan päällä. Tarttumista ehkäisin ”jauhottamalla” alustan ja kaulimen tomusokerilla. Levyn on oltava sen kokoinen, että se peittää kakun ja tulee hieman alareunoista yli. Nostin tasaisen levyn kaulimen avulla kakun päälle ja taputtelin sen muotoonsa. Alareunoja voi hieman venyttää, jos sinne meinaa syntyä ryppyjä. Muotoilin kakkua vielä hieman painelemalla marsipaanin päältä. Leikkasin ylimääräisen marsipaanin alareunoista pois. Koristelin kakun sulatetulla suklaalla, jota pursotin minigrip-pussista, jonka kulmaan olin tehnyt pienen reiän sekä marsipaaniruusuilla.

 

 

Ensimmäiset marsipaaniruusuni.

Ohjeita otin täältä:

http://herkkuhovi.vuodatus.net/blog/1312502

ja täältä:

http://marja1979.vuodatus.net/blog/category/Marsipaaniruusun+teko-ohjeet

Pidin enemmän Herkkuhovin ohjeesta.

 

Mitään ihmeellisiä välineitä ruusujen tekoon ei tosiaan tarvita. Itse käytin apuna pyöreää paistomittaria, joka korvasi kukkanaulan, tarjoiluastian kannatinta, jossa oli pyöreä pää (korvasi marsipaanin muotoiluvälineen) sekä lusikkaa, jolla painelin terälehtiä littanoiksi sekä tomusokeria, jolla ehkäisin tarttumista.

 

 

Ihan ensimmäinen ruusu. Onhan siinä vähän repaleiset reunat, mutta itse olin teokseen aivan tyytyväinen. Varmaan näissäkin harjoituksella lopputuloskin paranisi.

 

Niin ja tosiaan, jos haluaa, että kakun ulkonäkö pysyy parempana, niin vähempi kostutus lienee avainasemassa ja ehkä marsipaanikuorrutteenkin voisi lisätä vasta samana päivänä kuin tarjoilu tapahtuu. Toisaalta nyt saavutettu kosteusaste oli maun kannalta melko optimaalinen. Ilman kostutuksen sitruunamehua olisi kakusta puuttunut tietty raikkaus. Myös pakastevadelmat, jotka omalta osaltaan kostuttivat kakkua antoivat makealle kakulle mukavaa hapokkuutta. Ilman näitä olisi lopputuloksena ollut varmasti kauniimpi mutta myös mauttomampi kakku.