Kevät on mennyt vähäisesti aikaan saaden, mutta tässä viime viikkoina rutistin sitten urakalla kasaan paljon itsetehtyä vihkitilaisuuteemme. Alusta alkaen oli selvää, etten usean yhteisessä asunnossa jaetun vuoden jälkeen halua pukeutua valkoiseen, kun se väri ei yksinkertaisesti ole minua varten. Päädyin tummanruskeaan dupion-silkkiin, jota ostin 3 metrin palan Stokkan hulluilta päiviltä palalaarista.
Luonnostelin pukua pitkin kevättä. Kehittely lähti tuosta vasemman puoleisesta joskus maaliskuussa ja eteni oikeanpuoleiseen kevään kuluessa ja toteutus oli sitten jotain tuolta väliltä ja vähän sinnepäin.
Koitin etsiä kaavoja, mutta mitään sopivaa ja mielikuviani vastaavaa ei löytynyt ja piirsin melkoisella riskillä, huomioiden hyvin vähäisen ompelu- ja kaavoituskokemukseni, summittaisesti jossain Suuressa Käsitytölehdessä olleen lavatanssimekon kaavat, jotta saisin jonkinlaisen pohjan yläosan muodoille. Lopputulos on hyvin kaukana alkuperäisestä mallista, jossa puku oli lantiolle saakka istuva. Minun mallini muokkautui empirelinjaiseksi.
Vihkitilaisuuden sattuminen keväälle ja jonkun työkaverini tuomat omenapuun oksat, jotka puhkesivat sisällä kukkaan, inspiroivat minut haluamaan omenakukan tyylisiä valkoisia kukkia puvun koristukseksi. Kukkien toteutuksessa meinasi käydä huonosti, kun aika vain valui johonkin. Onneksi Johanna tuli apuun ja valjasti myös "käden vääntö" -kerholaiset kukkia huovuttamaan ja lopulta vielä muutaman muunkin yhteisen ystävämme. Yhteisvoimin saatiin noin 100 kukkaa huovutettua. Suuret kiitokset siis apureille!
"ELISABET"
Kangas: dupion-silkkiä
Kukat: märkähuovutettua merinovillaa ja silkkiä
Puku on malliltaan melko Elisabeth Bennetmäinen (ylpeys ja ennakkoluulo), eli rinnus on tiukka ja hyvinkin antoisa ja alaosa sitten vähän löysempi ja armollinen.
Hiuksiin laitettiin 4 samanlaista huovutettua kukkaa kuin puvun kukat. Niistä ei tullut sitten otettua yhtään kuvaa ainakaan omalla kameralla. Toivottavasti jonkun toisen ottamissa kuvissa vilahtaisivat.
Puvun seuraksi ja alleja peittämään oli sitten se edellisessä postauksessa esittelemäni "Onnenlehti"-huivi.
"ETEERISEN VALKOINEN"
Onnenlehti -huivi
Korunkin vääntelin itse telkkaria katsoessani. Koruun on käytetty kahden kokoisia makeanvedenhelmiä hajonneesta helminauhasta ja korujen tekoa varten ostamastani nauhasta. Helmet on liitetty toisiinsa hopealangasta väännetyillä korupiikeillä. Lisäksi muutamaan "piikkiin" liitin helmen molemmin puolin pienet hopeahelmet. Lopputulos on kevyempi kuin perinteisesti solmitussa helminauhassa.
"VESIHELMI"
Makeanveden helmiä ja hopeaa
Helminauha menee sopivasti kaksinkerroin kaulalle. Sitä voi myös pitää yksinkertaisena, jonkin sopivan asun kanssa.
Kaiken väkertelyn vuoksi aika ei tahtonut riittää ihan kaikkeen ja kukat meinasivat jäädä kokonaan hankkimatta. Varsinkin, kun kukkakauppa, jonne menin kukkia ensin tilaamaan jopa viikkoa ennen tilaisuuttamme, ei suostunut myymään niitä äitienpäivä kiireissään. Perjantai-iltana sitten viimeisten ruokaostosten lomassa sain piipahdettua Sellon kukkakaupassa ja ostettua kimpun, jota sitten käytin hääkimppuna ja pöytäkoristeena. Ja parasta oli, että jättämällä asian totaalisen viimetippaan sain juuri sitä mitä halusin - huolettoman valkovoittoisen kimpun, eikä mitään turhaa pönötystä.
Jaloleinikkejä ja jotain vihreää.
Keväinen päivämme oli niin hektinen, että valokuvaus jäi harmillisen vähälle huomiolle ja hyviä kuvia puvusta ei oikein löytynyt niiden muutaman kuvan, jotka satuttiin ottamaan, joukosta. Mutta kokonaisuudessaan nämä kaikki näyttivät tältä:
Ja sääkin suosi ihanaa päiväämme!
Kuvasta ei harmillisesti käy ilmi todella onnistunut kaula-aukon muotoilu eikä oikein tuo yläosan täydellinen istuvuuskaan, jotka saavutin monella sovituskerralla ja millin sieltä täältä sisään ottamalla ja purkamalla.
Vihkitilaisuuden kruunasi, tietenkin itse tahtomisten lisäksi, mieheni kuoron kvartetti ja kaksi ihanaa kappaletta: koko seurusteluaikamme suosikkikappaleeni "Kevätlaulu" ja ruotsinkielinen "Kristallen den fina".
Kvartettiesitys vihkitilaisuudessa Kannelmäen kirkossa.
Ompelu-, neulonta- ja korutöiden lisäksi väkersin itse juhlaan elämäni ensimmäisen pullakranssin sekä kranssin keskelle elämäni ensimmäiset lusikkaleivät. Molemmat onnistuivat yli odotusten. Ja kyllä vähän harmittaa, että tätä suomalaisperinteistä herkkuasetelmaa ei tullut kuvattua.
Kommentit