Värjäsin villat ennen karstaamista, koska en nähnyt mitään järkeä siinä, että mahdollisesti joutuisin suorittamaan karstausvaiheen kahdesti. Se ei minusta ole se kaikkein mukavin vaihe langan valmistuksessa. Uuden karheat karstat alkavat tosin jo muokkautua käteen sopiviksi ja pehmetä, mutta silti karstaaminen on se ikävin vaihe.

Kokenilliliemessä värjäytynyttä villaa, joka odottaa käsittelyä.

Karstausvaiheen ohi ei sen epämukavuudesta huolimatta voi hypätä ja olen saanut ketrustellessani huomata, että langan tasaisuus on melko pitkälti kiinni karstauksen laadusta (ja siis toki myös kehräystaidosta).

Karstoja tulee siis käytellä ahkerasti.

Ja juuri ennen rukin kimppuu pääsyä, olohuoneen lattia on täynnä tällaista ihanaa hahtuvaa.