Olisi mukavaa tehdä neulo, jonka alkuperä olisi tiedossa. Varsinkin, kun tänä keväänä telkkarista on näytetty kärsiviä merinolampaita eivätkä lankakauppiaat tiedä, mistä minkäkin langan villa on kotoisin, koska sitä ei ilmeisesti  tarvitse lankoihin erikseen merkitä.

Paras tapa tietää neuleen puhtaus, on hankkia kaikki alusta saakka itse. Joten tuumasta toimeen ja Blondin tilalle Kellokoskelle lampaita, joista villaa saadaan, tapaamaan.

Blondi märehtii ja ihmettelee vieraita, mutta saa pitää vielä villansa.

Lola sen sijaan on jo joutunut luovuttamaan talvisen lämmikkeensä.

Myös Tanja on käynyt läpi keritsemisen.

Villoja saatiin myös Visa-pässiltä ja karitsoilta.

Tanjan villat kerittynä.

Lopuksi villat kerättiin koreihin ja ne olivat valmiita jatkokäsittelyyn. Takana Tanjan ja karitsojen villaa, edessä vasemmalla Visa-pässin ja oikealla Lolan villaa.

Kotiin mukaan lähteneet villat ovat varmasti hyvin pidettyjen eläinten, aivan kuten tarkoitus oli. Ei tarvitse oman tunnon kolkutella näistä neuloessa. Toki siihen, että nämä villat ovat lankoina on vielä pitkä tie...