Pidettiin elokuun lopulla kasvivärjäyskurssia pienenpienellä kotiterassilla. Mukana olivat Katri, Johanna, Maija ja Heidi. Ahtauduimme useana peräkkäisenä iltana töiden jälkeen meidän kerrostaloterassille ja värjäsimme hirmuiset määrät lankoja. Osassa liemiä olisi langan määrästä kannattanut tinkiä, koska ihan kaikkia värin tuottajia ei ollut riittävästi. Ja paljon jäi värijuttuja haaskuuseenkin, koska värjäysrupeama oli sen verran rankka, että en vain jaksanut jälkihuoltaa jäljelle jääneitä materiaaleja myöhempää käyttöä varten. Onneksi ensi kesänä kasvaa uudet kasvit.

Värjättäväksi meneviä alunalla ja viinikivellä esipuretettuja lankanyytyköitä.

Värjäysliemiä: kivenkarvejäkälää, käpyjä, kanervaa ja jotakin tunnistamatonta.

Padat porisemassa hengenvaarallisen kiikkerästi irtolevyillä ja kyseenalaisesti sähköön kytkettynä.

Terassi värjäyksen tiimellyksessä ja täynnä värjäysmateriaaleja ja muuta rojua.

Kokoelma lopputuotteista: selkänojalla ainakin väriaineina: sipulinkuorilla tummanharmaa lanka, kanervalla tummanharmaa ja vaaleanharmaa lanka, kivenkarpeella valkoista lankaa, tarhakäenkaalilla valkoista lankaa ja sipulinkuorilla valkoista lankaa. Istuin osalla samojen lisäksi ainakin samettikukilla värjättyä valkoista ja harmaata.

Tässä vielä omat värjäykseni alhaalta ylös: vaalean harmaa kanervalla, tumman harmaa sipulilla, ?, tumman harmaa kanervalla, valkoinen kivenkarpeella ja valkoinen raparperin juurilla sekä jotain keltaista, josta en osaa kuvan perusteella enää sanoa, mitä väriä käytettiin.
Kommentit: Värit eivät täysin ole sitä, mitä luonnossa. Ja tosiaan tein sen virheen, etten merkinnyt, mikä väri on mitäkin.

Oma ehdoton suosikkini on sipulinkuorilla värjätty tumman harmaa lanka, joka hehkuu. Kivenkarpeella värjätty ruskea on todellisuudessa paljon ruskeampaa ja raparperinjuurella värjätty epämääräisen punertavaa. Värjäystuloksista huomasimme myös, että kasvivärit tarttuivat kaikkein kauneiten lankoihin, joissa oli hitunen tekokuitua mukana. Väreistä tuli näihin lankoihin selvästi tummempia ja kirkkaampia kuin puhtaaseen villaan.

Villapallon blogissa kyseltiin värjäyspaikoista. Minun toissijainen värjäyspaikkani on tosiaan tuo terassiviritelmä. Hieman miellyttävämpi ja ensisijainen värjäyspaikka on kuitenkin mökillä grillikatoksessa, josta löytyy osviittaa aikaisemmasta postauksestani.

Olin jo ajatellut, että värjäykset ovat tältä kesää ohi, mutta taidan vielä ainakin kerran ryhtyä värjäyspuuhiin, jos säät vain sallivat jonain viikonloppuna. Pataan olisi menossa ainakin viikonloppuna metsästä löytämiäni samettijalkoja, verihelttaseitikkejä, mädätyksessä olevia suomuorakkaita sekä krappia, jota ostin Wanhan Sataman kädentaitomessuilta syyskuun alussa.

Suomuorakkaita Luukin metsästä. Toivotaan, että ovat niitä oikeita männyn suomuorakkaita. Ainakin ne kasvoivat mäntyjen läheisyydessä, joskin myöskin kuusia oli lähistöllä.