Olen tässä iltapuhteekseni selaillut vanhoja käsityölehtiä. Vieressäni on pinossa Modaa, Suurta käsityölehteä ja Interweave Knitsiä sekä muutamia yksittäisiä kappaleita Ottobrea.

Toisin kuin monet Ravelryn ja blogimaailman käsityöihmiset, en ole suuremmin dissaillut suomalaisia lehtiä, vaan ollut osittain ja aika-ajoin aivan tyytyväinen niihin kuten ulkolaisiinkin lehtiin. Välillä tulee huonoja numeroita ja välillä parempia. Oma tyytyväisyyteni voi johtua osittain siitäkin, että aika harvoin lopulta kerkiän toteuttaa ohjeita, joten niiden laatu on jäänyt minulle arvoitukseksi. Ja toisaalta suomalaisissa lehdissä minua viehättää se, että niissä on sekaisin kaikenlaisia käsityötekniikoita. Mutta silti viime aikoina olen alkanut kallistua tähän ilmeisesti vallassa olevaan käsitykseen, että lehdet eivät ole ihan sitä, mitä niiden pitäisi.

(lähde: www.suurikasityo.fi)

Pidin muutoksesta, jonka Anu Harkki toi lehteen. Vaikka tosiaan mallien toteutus on aina ollut minulla lähinnä satunnaista, on lehden suurin anti ollut selailusta saatu nautinto ja eräänlainen haaveilu siitä, mitä tekisin, jos aika riittäisi. Sitten tänä keväänä lehdelle tapahtui jotakin, mikä romautti sen minulle tärkeimmän annin, eli selailunautinnon. Lehden tekijät kutsuvat sitä uudistukseksi, minusta se on lehden tason romauttaminen takaisin johonkin vuosien takaiseen. Ketä palvelee se, että joka välissä törmää ankeisiin tekstisivuihin? Tai että eri käsityötekniikat on lokeroitu ja niiden "otsikkosivut" syövät tilaa oikeilta malleilta ja jutuilta? Paikka paikoin tulee mieleen, että taitolla on tavoiteltu tyylikästä väljyyttä, mutta lopputuloksena on köyhä väljähtyneisyys. En tiedä onko totta,  mutta mallit näyttävät nykyään taas kummallisilta ja tekemällä tehdyiltä, vai mitä sanotte uusimman numeron (7/2010) sivulla 14 ja 15 olevista järkytyksistä? Mallien määräkin näyttäisi vähentyneen. En myöskään mitenkään voi ymmärtää saati kuluttajana hyväksyä kaksoisnumeroita. Jos lehti on yksi lehti on se yksi numero! Eikä se siitä muutu kahdeksi numeroksi, vaikka kanteen niin kirjoitettaisikin. Ja jos lehteä myydään kuluttajalle 12 numeroa vuodessa, on lehtiä myös tultava 12, eikä 10 kuten nykyään.

-> Olen päättänyt olla jatkamatta Suuri Käsityö -lehden tilausta uuden kammottavan taiton vuoksi, koska se pilaa lehden suurimman annin eli selailusta saatavan nautinnon.

(lähde: http://plaza.fi/ellit/kasityot/lehti-ja-toimitus/uusin-lehti/moda-42010-suuri-neulenumero)

Moda oli suosikkini ennen kuin Anu Harkki tuli Suuren Käsityölehden päätoimittajaksi. Jotenkin samaan aikaan kuin tämä tapahtui, tapahtui myös Modassa jokin muutos. Tai siltä minusta tuntui. Jossain vaiheessa selkeästi neulepainotteisesta lehdestä alkoi tulla yhtä lailla ompelulehti, eikä tämä alkuun miellyttänyt minua lainkaan. Ja ehkä tämä olikin suurin syy, miksi Moda menetti hetkellisesti viehätyksensä sen lisäksi, että Suuri Käsityölehti oli hetkellisesti selkeästi entistä parempi. Tätä jälkimmäistä olettamusta tukee se että, kun Suuri Käsityölehti kävi läpi tämän kevään uudistuksen, sai Moda kertaheitolla ison osan viehätystään takaisin. Ja tämän vuoden 3. numerossa oli aivan ihania ompelumalleja, joista olen jopa onnistuneesti toteuttanut yhden mekon. Yksi lehden ongelmista on mielestäni se, että se laahaa hieman perässä. Heinäkuussa ilmestyy numero, joka on pullollaan selkeästi kesään tarkoitettuja neuleita, mutta siinä vaiheessa monet ovat jo lomalla ja langat olisi pitänyt käydä ostamassa etukäteen. Myös syksyn numero ilmestyy aika myöhään, vasta aivan elokuun lopussa. Monet kuitenkin palaavat lomaltaan jo heinä-elokuun taitteessa ja töiden ja koulujen alkaessa siirrytään syksymoodiin ja yleensä se vaatekaappikin tulee päivitettyä syksyä varten ainakin osittain jo elokuun aikana. Olen kuitenkin lehteen kohtalaisen tyytyväinen ja saatan jopa jatkaa sen tilaamista, vaikka toteutus jää tämänkin lehden mallien osalta melko vähäiseksi.

(Lähde: http://www.celticove.com/acatalog/interweave-knits-summer-09.jpg)

Olen tilannut IK:ta 3 vuoden ajan. Tästäkään lehdestä en ole kovinkaan montaa mallia toteuttanut ja nekin, jotka olen, ovat olleet epäonnistuneita. Epäonnistuminen ei ehkä ole ollut ohjeiden vika, vaan neulojan. Lähes joka lehdessä on ollut jokin malli, joka on miellyttänyt silmääni. Lehden selailu ei ole aina niin antoisaa, koska jostain syystä lehti on minusta turhan sekava. Välillä tuntuu, että ohjeet ovat pitkin lehteä ja välillä ne ovat selvästi lehden loppuosassa. Amerikkalaiseen tyyliin mainokset sekoittuvat joskus vähän turhankin jouhevasti itse juttuihin. Toisaalta osa mainoksista on suorastaankin lehden parasta antia... Yksi asia, joka minua ärsyttää ehkä kaikkein eniten ja joka tuntuu suorastaan huijaukselta on, että osa lehden malleista on ns. Internet-malleja. Tämä olisi ihan ok, jos mallit tosiaan olisi saatavilla internetin syvyyksistä, kun niitä itse alkaa kaivata, mutta näinhän ei ole! Malli on ehkä ollut ilmaiseksi ladattavissa, kun lehti on ilmestynyt, mutta jossain vaiheessa lehden ilmestymisen ja oman inspiraation välillä se onkin muuttunut maksulliseksi. Minusta tämä on väärin, koska jos lehden on tilannut, tulisi kaikki siinä esitetyt mallit saada käyttöönsä vaikka 20 vuoden päästä,  jos niikseen tulee. Tietenkin tämän mielipahan välttäisi, jos lataisi kaikki ilmaiset ohjeet heti, mutta aina ei muista tai jokin malli ei lainkaan puhuttele lehden ilmestymisen aikaan, mutta vuoden myöhemmin tilanne onkin aivan toinen. Toistaiseksi olen lopettanut lehden tilauksen, mutta todennäköisesti tilaan sen kuitenkin pian uudestaan, kun näen jonkin kadehdittavan toteutuksen lehdessä olleesta mallista...

Ottobresta olen pitänyt, mallit näyttävät hyviltä ja riittävän erilaisilta, mutta enpä ole tästäkään lehdestä irtonumeroiden ostelusta huolimatta saanut mitään toteutukseen saakka. Lehden taitto on hiukan kummallinen, mutta ehkä se on jokin tehoste, että takakansi on väärin päin? Taito -lehteä tilasin 2 kautta, mutta en pitänyt lehdestä oikeastaan yhtään ja totesinkin, että se ei ehkä ole tällaisen harrastelijan lehti lainkaan. Ainoa syy, miksi tilasin sitä kaksi kautta oli, etten löytänyt ennen ensimmäisen kauden päättymistä, mistään ohjeita siitä, miten lehti perutaan. Lopulta peruin lehden lähettämällä suoraan sähköpostia lehden toimitukseen.