Kuluvana viikonloppuna on saanut oikein kylpeä ihanan romanttisissa hetkissä, kun naapurimaan kruununprinsessa Victoria sai prinssinsä. Häitä valmistauduttiin seuraamaan siivoamalla koti ja valmistamalla kuninkaallisia herkkuja, eli menu "Victoria"... Menun oli luonnollisesti oltava sellainen, joka on helppo nauttia tv:n ääressä romanttisia hetkiä seuratessa.

Menun suolainen osuus sisälsi paahtopaistivoileipiä ja paahdettuja uusia kotimaisia perunoita smetanatahnalla ja savusiialla.

Paahtopaistileivät:
Jälkiuunileipäviipaleita
majoneesi-smetana-tilli-sipulinvarsi-piparjuurilevitettä
Felixin pitkittäin leikattua voileipäkurkkua
Hakaniemen hallista hankittua paahtopaistia
uusien sipuleiden vartta
kotimaisia kirsikkatomaatteja

Perunoiden ohjeen löysin "Sillä sipuli" -blogista ja hieman mukailin sitä, lähinnä jättämällä friteeratun nokkosen pois ja koristamalla potut tillin oksilla sekä korvaamalla savumuikun savusiialla.

Ruuan kanssa nautimme luonnollisesti kuohuvaa. Tällä kertaa kaadoimme laseihin kuninkaallisest Kir Royalia.

Jälkiruuaksi nautimme "Victorian ja Danielin maljat" sekä Neuhausen suklaakonvehteja kahvin ja Kir Royalin kera.

Victorian ja Danielin malja:
Valinjajäätelöä, jonka sekaan on sotkettu tehosekoittimella
Dominokeksi muruja ja päällä
Ruotsalaisia mansikoita

Luonnollisesti menu Victoria oli loistava enkä pysty erittelemään, mikä olisi ollut toistaan parempi osanen siitä. Erittäin onnistunut siis. Ja niinhän pitääkin olla, koska prinsessa sai prinssinsä ja he elävät onnellisena elämänsä loppuun saakka! Onnea siis Victorialle ja Danielille!

Myös tätä edeltänyt viikonloppu koostui romanttisista hetkistä, kun hyvä ystäväni sai oman prinssinsä. Vihkiminen tapahtui Helsingin Käräjäoikeudessa ja olin todella positiivisesti yllättynyt siviilivihkitoimituksen kauneudesta ja oikeastaan suorastaan romanttisuudesta. Itse, kun olen tähän saakka kuulunut siihen koulukuntaan, joka on kuvitellut vihkimisen olevan romanttista ainoastaan kirkossa. Mutta toisaalta, miksei se olisi romanttista ihan missä vaan, kun pari on selvästi korviaan myöden toistensa lumoissa ja vihkijä lausuu sanoja, jotka varmasti jokainen voi allekirjoittaa:

"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi.
Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin".

Ja ne kysymyksethän eivät lopulta juurikaan eroa kirkkovihkimisen kysymyksistä... tahdotaan rakastaa toisia lopun elämän.

Vaikka vihkiminen suoritettiin hyvin pienimutoisesti, pidimme huolen, että morsian oli asianmukaisesti varustettu:

Virkattu sukkanauha, jossa jotain sinistä ja jotain uutta...
Lainattuna ja vanhana toimikin sitten mieheni minulle joululahjaksi antama
Vilman tekemä lusikkakoru.

Hääkahveja juotiin vihkimistä seuranneena päivänä ja leivoin sinne voileipäkakun yhdistellen Kinuskikissan ja "Elämä makeaksi" -blogista bongaamiani ohjeita.

Kuten kuvasta näkyy, on ulkonäkö se, johon on saatu inspiraatio "Elämä makeaksi" -blogista "lihavoileipäkakusta".
Koristeena siis tuorejuustokuorrutus, tomaatin kuoresta muotoiltuja ruusuja, kinkkuruusuja, herneenversoja sekä persiljasilppua ja viinirypäleitä reunoilla.
Omasta mielestäni raikas ja moderni ulkonäkö superperinteisellä ja melko kasarimaisella herkulla. Pidän tosi paljon!

Täytteenä voileipäkakussa on kaksi kerrosta tummaa vuokaleipää, kolme kerrosta vaaleaa paahtoleipää sekä kutakuinkin Kinuskikissan "italialainen kinkkuvoileipäkakku" -ohjeessa kerrottuja juttuja. Tuorejuustona tosin tavallinen ruohosipulinmakuinen eikä ollenkaan sitruunamehua, koska unohdin ostaa sitruunan.

 Häälahjaksi hääpari sai tietenkin virallista hääsuklaata.

Onnea K&H!