Olen viime aikoina linkannut blogilistan suosikit -listalleni joukon uusia blogeja. Vielä en ole varma pidänkö muutoksesta. En ole enää oikeastaan varma pidänkö ylipäätään käsityöblogeista. Kivaan harrastukseen, kun on monessa blogissa tullut vähän liian vakava ja tiukkapipoinen ote. Alankin varmaankin tämän ahdistuneisuuskirjoittelun jälkeen kertomaan ihan muita kuin käsityötarinoita...

Ensin vouhkattiin hullun lailla tekijänoikeuksista. Tietenkin tekijällä on oikeutensa, mutta toisaalta kuinkahan moni käsityöjuttu on ihan oikeasti jonkun tekijän alusta saakka itse keksimä? Ja onko joku käsityö itse keksitty, jos on nähnyt jossain vastaavan valmiin tuotteen? Ja voiko sitä ihan kirkkain silmin väittää, etteikö olisi nähnyt vastaavaa valmista jossain?

Itse törmäsin aikoja sitten suorastaan naurettavaan tekijänoikeus vouhkaamiseen "Ihan itse" -forumilla, kun kyselin noin 3-4 vuotta sitten, miten tehdään "lankakukka" (jonka ohjeeseen ei googlesta silloin vielä löytynyt linkkiä ihan ekoilta hakua vastaavilta sivuilta). Sain potkut forumin "sisäpiiristä", siis siitä käyttäjätasosta, joka voi katsoa tuotteiden ostopaikkoja ja vastauksen, että tuollaisia tekijänoikeusjuttuja ja ohjeiden ilmaiseksi haalimisia ei hyväksytä, kun joku on vaivalla keksinyt tuon mallin. Luulen kyllä, että kyseinen lankakukka on enemmän sitä "kansan perinnettä" kuin jonkun omistama tekniikka tai malli.

Uuden ahdistusaallon nostatti tällä kertaa vouhkaaminen siitä Taito-lehdessä julkaistuista balleriinatossujen ohjeesta. Itse törmäsin vastaaviin tossuihin noin 1-2 vuotta ennen kuin tossujen ohjeeseen. Mietin silloin, että onpas hauskat tossut ja voishan tuollaiset itse tehdä. No enpä tehnyt, koska en vaan jaksanut vaivata pientä päätäni sillä, että miten hitossa sellaisten tossujen kantapäät tehdään. Niinpä olin huippuiloinen, kun vihdoin sellaisiin tossuihin tuli ohje, vieläpä ihan ilmaisena netistä saatavana. Tein tossut noudattaen kantapään kohdalla orjallisesti ohjetta ja lopun neuloin siten kuten itsestä tuntui, koska sen loppuosan tosiaan hahmotin ihan ilman ohjetta. Sitten joku toinen julkaisi vastaavan ohjeen Taito-lehdessä ja siitä nousi kamala melskaus, koska ohje oli muuten ihan sama, mutta kantapää oli ihan eri. Jonkun mielestä tämä oli selvää kopiointia. Itse ajattelin, että hassua, kun jos itse olisin jostain syystä halunnut kopioida ohjeen, olisin just kopsannut sen kantapään, koska muutenhan koko homma oli ihan helppo juttu, kuka vaan osaa... Joka tapauksessa alkoi jotenkin ahdistaa, että kiva harrastus onkin samanlaista yksilökeskeistä kuin lähes kaikki muu ja "mun omasta" pidetään kiinni ja ollaan valmiita loukkaamaan ja syyllistämään muita sen varjolla. Omistaako joku nykypäivän trendit tai vanhat perinnemallit?

Eikö kukaan muu käsityön harrastaja ole huomannut, että usein kun omassa päässä alkaa kypsyä joku visio jostain, niin noin puolen vuoden päästä ihan sen omassa päässä olleen vision näköisiä juttuja alkaakin plopsahdella sieltä täältä esille ja ihan muiden kuin oman pään tuotteena? Onko sitten se, joka ekana ehtii tehdä ja vieläpä kuvata ja julkaista tekemänsä jutun kuvan, idean ainoa keksijä ja tekijän oikeuden omistaja ja muut vähintäänkin kopioijia? Vai voisikohan olla, että aika monilla käsityöihmisillä on voimakas visuaalinen muisti ja jossain vilaukselta nähty juttu (trendi tms.) jää itämään päähän ja kypsymään siellä ja sitten joku vaan ehtii sen julkitoteuttaa?

Kun tästä tekijänoikeuskohusta sitten päästiin, niin eiköhän joku nostanut uuden kohun käsitöiden myynnistä ja harmaasta taloudesta. Että harrastajat, jotka myy tuotteitaan kerran tai kaksi vuodessa suunnilleen sillä hintaa, mitä ovat maksaneet materiaaleista, ovat kamalia kriminaaleja, kun eivät tietämättömyyttään tai oikeastaan kierouttaan maksa veroja. Ja myyjän lisäksi myös hän, joka erehtyy jonkin tällaisen tuotteen ostamaan, on myös yhteiskuntaa vastaan toimiva törkimys. Siis mummonkin pitäisi seurakunnan joulukirppiksellä pyytää telkkaria katsoessaan kutomistaan villasukista 30 euroa, kun niin pyytää ammattilainenkin. Ja harrastajankin pitäisi hinnoitella tuotteisiinsa työn hinta. Mitä, jos kukaan ei tahdo ostaa mun värjäämiä lankoja tai kutomia villasukkia materiaalit+verot+työtunnit -hinnalla ja mitä jos niitä kuitenkin tulee omaksi iloksi harrastamisen myötä kamalasti liikaa? Pitäisikö niitä vaan säilöä sinne kapiokirstuun turhina makaamaan, kun jos myyn ne hinnalla, jolla saan omani pois ja uutta lankaa tilalle, olen oikea hirviö ja yhteiskunnan romuttaja. Eikö se riitä, että harrastaja maksaa veronsa palkkatyöstään ja harrastelee omaksi terapiakseen kotosalla telkkaria katsoessaan tai kesäpäivän ulkoiluiksi käsitöitään. Ja jos harrastelu karkaa käsistä ja tuotetta alkaa syntyä turhan paljon, hankkiutuu tuotteistaan eroon suunnilleen sillä hinnalla, että saa uutta materiaalia harrastukseensa joutumatta kovin paljoa tappiolle?

Mutta älkää pelätkö, en aio myydä omia tekeleitäni yhtään kellekään tai yhtään mihinkään hintaan. Langat on vaan liian kauniita poismyytäviksi ja neulomalla syntyneille tuotteille riittää toistaiseksi ilmaiseksi ottajia lähipiiristäkin. Tosin varmaan sekin on väärin, että ihan ilmaiseksi antaa tuotteitaan, kun siinä menee sitten jonkun tienesti mahdollisuus...