Päätin joulun jälkeen keskittyä neulomaan vaihteeksi vain itselleni. Vaan miten kävikään. Ensin oli parit merkkipäivät...

Katri sai valmistumisensa kunniaksi puna-oranssisävytteisen kotelon. Ihan ensimmäisen, mitä koskaan olen tehnyt. Tätä varten jouduin kajoamaan myös ompelukoneeseen pitkästä aikaa. Eikä tietenkään mennyt ongelmitta. En vaan kamalasti tykkää ompelukoneesta. Neulominen on hirveän paljon kivampaa. Ompelua hankaloittaa myös sopivien tilojen puute. Ei ole riittävästi pöytätilaa kankaiden leikkaamiselle. Lattiatilankin kanssa on vähän niin ja näin. Ompelukone pitää erikseen ottaa esille ja jäljet korjata. Siis neuleenhan voi jättää lojumaan J:n iloksi sohvalle. Samoin kuin kaikki muutkin neuleen tekemiseen liittyvät tsydeemit :). Mutta ruokapöydälle nostettu ompelukone on pakko siirtää aina heti miten pois. Ja se ääni, mitä kone pitää. Ei voi rentoutua katsomalla telkkaria tai kuuntelemalla kasettikirjoja.

Takaisin puikkokoteloon. Mitään ohjetta ei ollut, mutta mallia otin 100% pura lana -blogissa esitellyistä koteloista. Katrin kotelon tein melko paksusta ulkokankaasta ja sisäpuolen kankaana on Marimekon puuvillakangas. Silittelin puuvillakankaaseen kovikekankaan ja laitoin vielä väliin valkoista melko kovaa vahakangasta. Kovitetta tuli ehkä vähän turhankin kanssa ja reunojen päälletikkaus ei onnistunut. Mutta ihan hieno noin ensiyrittämällä tuli. Siis minun mielestäni.

379084.jpg

379082.jpg

Kommentit: Mahtuu vähän useampikin puikko, tosin ainoastaan sukkapuikkokokoa olevat sekä muutama pyörö.

Toinen puikkokotelo syntyi syntymäpäivälahjaksi Tytille. Kankaana sekä sisä että ulkopuolella on Marimekon puuvillakangas. Tässä toimin, ensimmäisestä oppia saaneena siten, että ompelin sisä- ja ulkopuolen ensin yhteen ja ujutin väliin kovikkeeksi valkoista jämäkkää vahakangasta ja ompelin pussin umpeen sekä tikkaukset. Tuli riittävän paksu ja jämäkkä ja tikkauksetkin onnistuivat. Siis niin hyvin kuin minun taidoillani onnistuu. Jouduin käyttämään valkoista lankaa, koska muuta yhtään sopivampaa ei sattunut kotona olemaan. 

379087.jpg

379085.jpg

Kommentit: Melkein en olisi raaskinut tästä luopua. Niin ja puikot kuvassa ovat omia ja vain lavastusta varten.

Olisi ihanaa, jos ehtisin jossain vaiheessa itsellenikin tällaisen kotelon tehdä. Mutta epäilenpä, etten kovin pian saa aikaiseksi.

Kolmas minua varannut käsityö, ei sekään neule, eikä sekään minulle, on virkattu kukkahuivi. Ystäväni Katja halusi valkoisen muhkean kolmiohuivin, eikä sellaista löytynyt kaupasta, joten lupasin, hieman kauhuissani tosin, sellaisen tehdä. Mallia otin Novitan talvi 2006 lehdessä olleesta kulta-musta-valkoisesta kukka huivista. Ohjeen seuraaminen oli tosin melko viitteellistä. Osittain siksi, että en taaskaan vaivautunut lukemaan ohjetta kunnolla, vaan oletin aika monia asioita. No olettamukset eivät täysin osuneet yksiin ohjeen kanssa. Mutta ihan jees huivi tuli. Siis jos pitää valkoisesta. Kukkien keskiosat on neulottu Novitan Kid Mohairista, sekä ulostuleva, että neuleen pohjalla olevat terälehdet. Ketjusilmukkaosuudet on neulottu Novitan seiskaveikasta ja Kid Mohairista. Kid Mohairin avulla huivista tuli pörröisempi kuin vain seiskaveikkaa käyttämällä olisi tullut. Muokkasin ohjetta huolimattomuudesta johtuvien seikkojen lisäksi mm. lisäämällä pylväitä ja pidentämällä niitä sekä pidentämällä ketkusilmukkarimpsuja.

379089.jpg

379088.jpg

Lanka: Novita 7-veljestä valkoinen ja Novita Kid Mohair valkoinen. Sisäkukat on tehty ainoastaan Kid Mohairilla ja "ketjusilmukkaosuudet" seiskaveikan ja Kid Mohairin yhdistelmällä.
Puikot: Sisäkukat virkkuukoukku 2,5 mm, ulkokukat virkkuukoukku 3,5 mm. Olisi voinut käyttää noihin ulko-osiin paksumpaakin koukkua, mutta eipä ollut.
Kommentit: Ihan jees, jos pitää valkoisesta. Mukavan muhkea. Sohva on aivan valkoisen nöyhdän peitossa. Samoin voisin todeta, että Kid Mohairin purkaminen on vaikeaa, tai oikeastaan se ei juurikaan onnistu. Tulipa kyllä kamalat kuvat...

Vielä olisi tilauksessa tehdä siskolle pipo. Ei vain ole oikein ideoita, että millainen. Jokin, mikä sopii ruskean takin kanssa ja on lämmin.

Ja sitten hieman pohdintaa. Selailin viikonloppuna tapani mukaan blogilistalle keräämiäni neuleblogeja. Olen sinne keräillyt blogeja lähinnä sillä perusteella, että niissä on kivoja kuvia tai muuten mukava tyyli. En kamalasti jaksa yleensä paneutua teksteihin, paitsi tietenkin spesiaalitapauksissa ja jos olen huomannut, että joku kirjoittaa erityisen minua miellyttävällä tavalla. No joka tapauksessa limpparit menivät lähes väärään kurkkuun, kun jossain blogissa puhuttiin neuleblogien sisäpiiristä oli ihan pakko lukea. Siis what the f... Onko neuleblogeillakin sisäpiiri? Siis aikuiset ihmiset, naiset toki, onnistuvat, ja jotenkin tuli tunne, että ovat jopa tyytyväisiä tähän, luomaan jopa Internetin blogimaailmaan sisäpiirin!?! Tämä sisäpiiriys oli mm. yksi syy, miksei muuten varmasti minullekin hyödyksi oleva "ihan itse"-kädentaitokeskustelu oikein miellyttänyt minua ja katson sieltä infoa vain "hädän" hetkellä, jos muualta ei tietoa löydy. Mutta siis tosiaan sisäpiirit, joiden kuvittelin jääneen lukion pihalle lähes kymmenen vuotta sitten, ovat elämässäni taas neuleblogituksen myötä.

No neuleblogien lukemista en vielä aio lopettaa, vaikka sisäpiiriys siellä ilmeisesti onkin jokin "juttu". Blogimaailma on tullut sen verran mielenkiintoiseksi niiden myötä, siis ihan muutkin blogit kuin nämä neulejutut. Ja toki on kiva edes jossain määrin pysytellä neulemaailman uutisten, vaikka sitten näiden sisäpiiriuutistenkin, tasalla ja se onnistuu halvimmin ja helpoiten neuleblogeja lukemalla.