Viime aikoina en oikein ole saanut aikaan mitään, tai en ainakaan mitään näyttämisen arvoista. Tässä niitä harvoja näyttämisrajan ylittäneitä. Näitäkin olisi voinut hieman harkita...

Lanka: Mirelle, puikot vyötteen mukaiset
Kommentit: Huovutettu pesukoneessa. Mirellen villaosat siis huopuvat ja tekokuituosat lenkittyvät kivasti. Pipo on melko ohut ja sopii näin ollen todennäköisesti käytettäväksi, kun lämpötila nousee plussan puolelle ja tuuli pysyy kohtuullisena.

Espoon Työväenopiston "Pitsipintaa huovuttamalla" -kurssilla tekemiäni "villakappaleita".

Materiaalit: Valkoinen merinovilla ja silkkikuitu
Kommentit: Tarkoituksena oli tehdä ohuen ohutta huopaa. Ensimmäiseksi yrittämäksi ok, tosin muistuttaa kertislakanaa. Silkkikuitu oli ehkä hivenen liian keltaista, joten siitä nuo tummemmat kohdat palassa.

Materiaalit: Valkoinen merinovilla
Kommentit: Muistuttaa vieläkin enemmän kertislakanaa. Saattaa silti olla ihan kiva aluskangasta vasten...

Materiaalit: Vaaleampaa ja tummempaa vihreää merinovillaa sekä omenanvihreää silkkikuitua.
Kommentit. Tarkoitus oli tehdä "hihat", tähän tarkoitukseen vähän turhan paksu sekä hivenen lyhyt jopa minulle. Sain hyvin tuntumaa huovan rullaukseen.

Materiaalit: Turkoosia Mirelle-lankaa vajaa 1 kerä sekä sinisävyisiä pätkiä virolaista hahtuvaa.
Kommentit: Ensimmäisen kurssi-illan vapaalankavanutus työ. Ensimmäinen minulla onnistunut pesukonehuivi. Pesty kerran koneessa 40 asteen ohjelmalla ja tämän jälkeen pinta käsitelty vielä käsin marsei-saippualla.

Kurssi oli oikein mukava. Joskus työviksen kurssit ovat hieman ahdistavia tai osallistujat turhan originelleja...

Kun monet neulebloggaajat viettävät lankahamsterit kuukautta ostolakon merkeissä ja koettamalla neuloa mahdollisimman paljon varastoissa olevista langoista, niin minä sen sijaan harjoitan juuri tuota hamstraamista ja sitten vähemmän sitä neulomista...

Ylhäällä vasemmalla: Silkkikuituja huovutukseen
Ylhäällä keskellä: Hahtuvalankaa siskon pipoon?
Ylhäällä oikealla: Vauvalanka Karusellia ja Sublimen cashmere merino silk arania vauvanvaatteisiin, jotka tulevat lahjaksi kiihtyvää tahtia lisääntyville ystäville ja tuttaville. Olisi voinut varmistaa konepestävyyden. Sublime on käsinpesua vaativaa, joten hieman hankalaa vauvaperheelle.
Alhaalla vasemmalla: Garnstudion Silke Tweed leskenlehden väreissä omaa keväthuivia varten, todennäköisesti Shetland Triangle
Alhaalla keskellä: Dropps alpacaa eri väreissä todennäköisesti villatakkeja varten sekä Vivaldin mohairia huivia varten
Alhaalla oikealla: Cool Flamme Tweediä Sypressin lanka-alesta todennäköisesti talvista villajakkua varten.

Eli viime aikoina suuri(n) osa palkasta on huvennut ihanaakin ihanampiin lankoihin. Niiden lisäksi olen käyttänyt kiitettäviä summia myös käsityökirjallisuuteen, mutta niitä hankintoja esittelen jossain myöhemmässä postauksessa. Sen verran totean kuitenkin, että kävi hyvä tuuri vieraillessani eilen Tapiolan Akateemisen hyllyillä. Stockan tädeille oli tapahtunut hinnoitteluvirhe ja merkittävä sellainen. Katselin taas himoiten "Joka tyypin kaavakirjaa", jonka olin todennut turhan tyyriiksi (noin 32 euroa), koska en erityisemmin edes pidä ompelemisesta. Nyt kirjan takakannessa kuitenkin oli merkitty hinnaksi 16,90 euroa. Katsoin myös muut kirjat läpi, koska ymmärsin toki heti, että kyseessä on pakko olla virhe. Mutta kyllä kaikissa luki, että 16,90 euroa. Otin kirjan ja menin kassalle. Kassan täti veti viivakoodin ja totesi, että jaa, tässä on kyllä nyt hinta tuplaantunut, mutta tottakai sinä saat tämän kirjan tuolla hintalapun hinnalla. Eli sain kirjan puoleen hintaan. Joskus se Stockmannilla vierailukin on oikeasti kannattavaa!

Kommentit: Pitäisi varmaan kaivaa ompelukone esiin ja testata kaavakirjan ohjeita. Jos vaikka saisi jotain itselle oikeasti sopivaa. Taustalla J:n kummitädin hänen itse sienillä värjäämistä langoista kutoma matkahuopa, jonka J sai 30-vuotislahjaksi. Toivottavasti joskus itsekin osaan värjäillä noin.

Nyt täytyy kyllä vielä todeta, että jos joku tästä innostuneena rientää Akateemiseen, niin hintavirhe on todennäköisesti korjattu, koska ystävällisenä ja tunnollisena asiakkaana kerroin, että sama hinnoitteluvirhe oli tullut kaikkiin "Joka tyypin kaavakirjoihin".

Kirjoja tilaillessani törmäsin myös miehille tarkoitettuun "Knitting with balls" -kirjaan. Mielenkiintoista. Ajattelin, että sieltä voisi löytyä jotain toteuttamisen arvoista ja mikä vielä mehkumpaa, jospa mieheni oppisi sen avulla neulomaan... No vielä en tilannut kirjaa. Tutustuin sen sijaan siitä annettuihin kommentteihin. Eipä siinä mitään, normaalia ylistystä ja normaalia nurinaa. Se, mikä pisti silmään oli miesneulojien angsti sitä kohtaan, että kirjassa esitellään neuleita "mallimaisten" miesten päällä ja käytetään trendikkäitä ja räikeitä värejä ja näin ollen johtopäätös oli, että vaatteet eivät sovi tavismiehelle.

Mutta näinhän on naisten kohdalla ollut aina, että kaikkea esitellään pitkien ja hoikkien päällä ja tästä on yritetty monesti keskustella. Mallin päällähän vaate kuin vaate näyttää pääasiassa hyvältä tai edes siedettävältä, kun taas tällaisen taviksen päällä mikä tahansa ei näytäkään kovin usein edes siedettävältä saati sitten hyvältä. Niitä hyvältä näyttäviä tulee oikeastaan vastaan noin kerran vuodessa.

Mutta naisethan ovat jo aivan tottuneita siihen, että vaate ei varmaan näytä ihan samalta itsellä kuin mallin päällä, mutta ohjetta soveltamalla ja oikeat värit valitsemalla saattaa lopputulos näytää ihan siedettävältä myös itsellä. Joutuvatko miehetkin tottumaan tähän kiinnostuessaan enenevissä määrin vaatetuksesta, vai muuttuuko linjaus...